torstai 27. kesäkuuta 2013

Peleistä, Laumoista, Maahammuuttokriittisistä Mamuista ja Naisista Jotka Vihaavat Miehiä

Ajattelin vielä näin kuun lopulla kirjoittaa hieman vapaamman, mutta silti kohtalaisen asiallisen tekstin.

Muutaman päivän aikana on sattunut ja tapahtunut yhtä jos toistakin.

Otetaan johdannoksi tämä kuva.

"Koska se on voimaannuttavaa" &/ "Kyllähän miehetkin!"


Postasin sen fb-seinälleni, juuri kun chatissa kaverini kertoi heivanneensa muijansa pihalle.

Nainen oli viimeisenä, passiivis-aggressiivisena solvauksenaan lähtenyt mitään sanomatta, puhelin kiinni jne. kaupungille tapaamaan "amerikkalaista, miespuolista ystäväänsä".

Jokainen tietää "me ollaan vain kavereita"-rutiinin, jota täydennetään tarvittaessa "se vain tapahtui"-selityksellä. Jos mitään ei tapahdu, on "me ollaan vain kavereita"-rutiini todistettu oikeaksi, ja sadistinen, mustasukkaiseksi kiusatun uhrin syyttäminen voi jatkua.

Tässä tapauksessa kaveri oli saanut tarpeekseen kyräilystä (kyrpäilyistä voisi sanoa), vehtaamisesta, piilotteluista, ja hysteerisistä raivostumisista, jotka ilmaantuivat heti kun naiselta kysyi jotain hänen tekemisistään. Punaiset liput, jotka liehuvat rauhattomina.

Siispä hän pääti muutaman päivän kuluttua nostaa kissan pöydälle, ja kysyä mitä tuona "viimeisen tipan" yönä tapahtui, kun muijansa oli tullut kotiin amerikan kaveria tapaamasta, sillon kun kaveri oli itse lähdössä töihin.

No, jokainen varmaan arvaa, että amerikkalainen panomies oli päässyt imeskelemään suomisen pirkon kanssa, sillä onhan se nyt vieraanvaraistakin!

Kaveri tämän kuultuaan sanoi, että se on sitten parempi pakata kamppeensa, ja lähteä ulos minun tarjoamastani asunnosta.

Itkuinen muija rupesi pakkaamaan, ja kaveri kaatoi itselleen lasillinen tunnemyrskyä lohkaisevaa, raikasta vodkaa.

Joku on sanonut, että kysymykseen onko naisilla sielu, on vastauksena "heillä on joukkosielu".

Kun istuimme kahvilla ja syömässä kaverin kanssa, kertaamassa mitä on tapahtunut - ennen kun tämä tapahtui (muistan kun istuimme joskus samassa paikassa, ja kaverini kertoi miten nyt on onnellinen ja todella rakastaa tätä naista; times, they change!).

Niin tuli hän kertoneeksi tämän naisen "todella kusipäisestä femakkokaverista".

Ennen kun kaveri kertoi enemmän, kysyin seuraavat kysymykset:

- Onko tämä värjännyt hiukset punaisiksi?

- On.

- Onko ne lyhyet?

- On.

- Onko kyseessä pyylevä muija?

- On.

Miten naiset voivat olla näin ennalta-arvattavia?

Tai vielä enemmän, miten kukaan voi enää uskoa sitä feministipropagandan "ei voi yleistää, jokainen (nainen - miehethän ovat raiskaavia, moraalittomia eläimiä) on yksilö!" (toki, ei se olekaan kokonaan valhe, mutta asia nyt vaan on niin että tiede, kuten myös psykologia ja kriminologia, toimii yleistysten ja profilointien kautta. Tämä ei pois-sulje myönteisiä ja kielteisiä poikkeuksia, yksilöitä, mutta aika monesti kyse on silkasta laumaelämisestä, etenkin mitä tulee naisiin).

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Myös sielulliset ominaisuudet tällä naisen kaltaisella olivat sellaiset jotka olisin arvannut (jotain silmittömästä itsekyydestä taisinkin mainita).

Se oli sättinyt kaveriani liiasta omistamisenhaluisuudesta (mikä ei selvästikään ollut liioiteltua!), ja toisaalta samalla se järkkäili Espanjan lomaa tyttöjen kesken (johon kaverini tuleva-ex osallistuisi), ja kertoili myös mässäilevään sävyyn "tyttöjen illoista" joita oli viettänyt kaverini exän kanssa, ennen kun nämä olivat alkaneet seurustella - juuri sellaisista, joista kukaan mies ei halua kuulla mitä tulee naiseensa.

Samainen myrkkylehmä myös kertoi ylpeästi, lähes kuin hän olisi löytänyt lääkkeen syöpään, että miten oli sanonut miehelleen lähtevänsä treffeille vieraan miehen kanssa!

Varsinainen käytetty tampooni paskakasan laelle, eikö totta?!

"Se oikein kehuskeli sillä!" täsmensi selvästi inhontunteita siitä saanut kaverini, minun pudistellessani päätäni jo kyynisen totuuneena siihen, että naisilta mikään röyhkeä teko ei ole odottamaton (mitä voit odottaa sukupuolelta, jolla ei ole mitään ongelmaa pistää miestä elättämään toisen miehen lasta - vieläpä siten, ettei uhri tiedä sen olevan toisen miehen äpärä).

Sanoin tässä vaiheessa kaverilleni, että tuosta voi tulla vielä ongelmia, sillä nämä suomisen pirkot kunnioittavat ja kuuntelevat enemmin naispuolista kaveriaan kuin miestänsä, mitä tulee päätöksiin tai muihin sellaisin  - joukkosieluisuus. Samoin pätee myöskin se wanha viisaus että huono seura hyvät tavat turmelee. Eikä ole epäilystäkään, etteikö myös se Juicen sanonta pitäisi paikkaansa, joka menee suunnilleen seuraavasti: "Jotkut naiset ovat erikoistuneet hajottamaan liittoja. Joko omiaan tai toisten."

Ja aika "voimaannuttavasti" tuokin suhde sitten saatiinkin päätökseen, sillä uskollisuushan nyt olisi patriarkaalista ja naista rajoittavaa.

Hyvänä uutisena on se, että me nyt olemme nähneet ja tiedämme myrkyllisten naisten, kuten feministien valheen.

Se on niin ilmeinen, ja niin löyhkäävä, että joka kerran sen ällöttävän hajun havaitsee, ei enää koskaan erehdy siitä.

Feminismi on loinen, joka kuolee joko samalla kun kuolee sen ruokamaa, ellei sitten tämä ruokamaa saa vastustuskykyään toimimaan ajoissa.

Nyt näyttää tietysti pirun pahalta, mutta parhaimmat feminismin pahuuden osoittajat ovat naiset, feministinaiset itse, ja yhä enemmän saamme näitä käännynnäisiä jotka ovat huomanneet että heidän hyvinvointinsa on kompromentoituna. Kyse voi olla miehistä, mutta kyse voi olla myös naisista jotka eivät halua ottaa osaa tuohon misandriseen, "tasa-arvoksi" naamioituun hulluuteen joka saa myös kaikki naiset näyttämään pahoilta ihmisiltä.







Toinen tarina taas liittyy juhannukseen.

En sattuneesta syystä muista kaikkea, mutta siitäkin löytyy kerrottavaa.

Ehkä jotain yllättävää, ehkä jotain mikä ei ole uutta auringon alla.

Minulle nimittäin kävi niin, että pääsin viettämään kaupunkijuhannusta, ja sen enempiä illan käänteistä kertomatta, huomasin lopulta käveleväni aamun sarastessa kotiin (muutaman kilometrin matka), matkaseuranani viereisessä kaupunginosassa asuva, erittäin mukava intialainen mies. Eipä olisi sitä näkyä moni tuttu uskonut todeksi! (En tiedä pääsikö mies kotiinsa antamillani ohjeilla, vai harhaileeko se vieläkin kaupunginosiemme välillä - pitäiskö käydä katsomassa?)

Tuolla reissulla ehti juttelemaan yhdestä jos toisestakin asiasta. Ja niistähän me juteltiin.

Mutta mikä varsinainen puheenaiheemme oli - sen muun kuin maan ja taivaan väliltä - oli se esimerkiksi suomalainen nainen ja maahanmuuttokritiikki.

Edellä kerroinkin "pirkko suomisesta", ja pitää sanoa että hän ei hirveästi ollut eri mieltä kanssani siitä, että kuinka tämä naistyyppi tapaa toimia - ulkomaalaisen miehen on aika vaivatonta lähestyä häntä, mutta tämäkin mies oli jo saanut kuulla tältä kyseiseltä naiselta rutiinin: "Me ollaan vain kavereita", kun nainen oli yllätetty tanssimasta jonkun toisen miehen kanssa. (Mies myös ehdotti että minun pitäisi seurustella intialaisten naisten kanssa, sillä heissä on kauneutta ja naiseutta - meneppä kysymään vastaavaa joltain muslimilta, että saisinko vähän tuota teidän fatimaanne tapailla).

Mutta koska siitä jo kerroin, kerron nyt maahanmuuttokysymyksestä, ja siitä minkälaisia näkökulmia asiasta vaihtelimme.

Paljastin pitäväni tälläistä blogia, ja vielä kerroin omista näkemyksistäni hänelle.

Tällöin hän paljasti, että oikeastaan ei ole lainkaan eri mieltä kanssani.

Vaan että pitää erittäin tärkeänä ja ihan perustavanlaatuisena tosiasiana (mitä myös kotoisessa Intiassa muistetaan) että jos menet toisen maahan vieraaksi, niin tällöin sinun tulee olla siellä ihmisiksi.

Eräs mikä auttoi häntä ymmärtämään tätä, oli se, että myös hänen kotimaassaan muslimiystävämme ovat suoranaisia asiantuntijoita siinä, miten tehdään uusia kavereita.

Maahamuuttokriittinen mamu/vierailija on aina yhtä mielenkiintoinen ilmiö. Se on melkoista myrkkyä suvakeille, jotka uskottelevat toisaalta, että kukaan ei voi omata yhtä korkeita moraalisia standardeja kuin he (tätähän se suvaitseminen yleensä tapaa myös olla), joten tästä syystä meidän jokaisen pitää suvaita sitä että maahanmuuttajaystävämme elävät täällä kuin pellossa.

Mutta se meinaa vain sitä, että se kuva jonka suvakit maalaavat siitä, että meidän olisi ainoastaan alistuttava ja otettava monikulttuurisuutta "vapisevin polvin kakkoseen" ei olekaan muu kuin massakontrollin ase, joka osoittaa kohti kansaa.

Ei voi sanoa, etteivätkö jo esim. Thai-naiset olisi joutuneet rasismin, ellei jopa suoranaisen aidon misogynian kohteiksi - suvaitsevaisten naisten toimesta! Tämä vain siitä syystä, että heillä on suomalainen mies. Sillä hädin tuskin luku- kirjoitus- ja kielitaitoinen afrikan tai lähi-idän patriarkkakokelashan on varmasti kaikin puolin kansalle hyödyllisempi, toisaalta myös vähemmän riippuvainen siitä stereotyyppisen lihavasta blondista, joka hänet nappaa miehekseen - kuin vaikka sitten thaimaalainen nainen jolla on todennäköisesti erilaiset valmiuudet.


Samoin, allekirjoittanut on myös kohdannut näitä "maassa omalla tavalla"-mamuja. Seurasin sitä miten omalle punttisalille saatiin lappu seinään jossa luki "ei omaa musiikkia salille" (monella eri kielellä), kun eräs monikulttuurisuuden lähettiläs oli soittanut omaa musiikkiaan ja hänestä oltiin tehty valitus. Kuulin miten tämä päivettynyt, luultavasti afrikkalainen, kertoi englanniksi "se oli varmaan rasisti, kun valitti siitä että soitan musiikkia täällä". Niin, rasisti-kortti joka aina ratkaisee pelin.

Tietysti ei tuo esimerkkeini nyt ollut tietenkään monikulttuurisuuden ongelma numero yksi.

Kerron toisenkin.

Olen törmännyt myös ihan suomalaisiin kohdistuneeseen rasismiin kun olen ollut selvittämässä tappelua, jossa eräs lähi-idän suvaitsevaisuuden ja sopetuvaisuuden lähettiläs huusi: "Yksikään suomalainen ei tule nostamaan kättään minua vastaan", enkä nyt enää muista mitä se huuteli suomalaisille ohitsemeneville naisille, mutta ne asioita jotka menisivät meriläisen sarjaan "ahdistavat, himoitsevat katseet". Tämä juttu päättyi siten, että paikalle tuli ambulanssi ja poliisi, ja minä lupauduin oikeudessa todistajaksi. Se oli tapaus jossa suomalainen nosti pahoinpitelysyytteen ulkomaalaiselle.


Ei kommentteja: