keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Laura Huhtasaari, STT:n uutispäällikkö, plagiointigate ja koulujärjestelmä

Pitää nyt kommentoida tätäkin tapausta, ja antaa sen tiimoilta tietopaketti.

Eli, narratiivin mukaan näyttää nyt siltä, että Laura Huhtasaari ei ole vain vaarallinen natsi, vaan myöskin halveksuttava plagioija, joka loukkaa syvästi kansakuntamme massakontrolloitua öyhöttäjälaumaa omaatuntoa.

Koska tämä on punaisen pillerin blogi, niin eiköhän nyt puhuta asioista niiden oikeilla nimillä.

Kyseessä on taas kerran tuplastandardit, ja henkilökohtainen ajojahti Huhtasaarta kohtaan suvakkien toimesta, ei mikään muu. Heitä ei oikeasti kiinnosta se, että onko joku plagioinut mitäkin, vaan kyseessä on vain tekosyyn hakeminen, jotta maalituksen kohdetta voidaan maalittaa vielä vähän enemmän.

Tässä esimerkki siitä, mikä on täysin ok, mitä tulee opiskelusuhmurointiin:

Hyvänä puolena asiassa on se, että Huhtasaari on tehnyt jotain oikein, ja hänet koetaan uhaksi. Ja samalla kansalle paljastuu näiden vainolaisten pahat sisut ja oikea luonne.

Ja mitä Fundamentti on jo pitkän aikaa toitottanut, on se, että toimittajisto ei ole näinä päivinä enää vain toimittajista, vaan heidän ammattiryhmäänsä ja mediakonserneiden palkkalistoille on soluttautunut poliittisia aktivisteja, jotka käyttävät työpaikkaansa propagandansa alustana.

Esim. arvaako lukija, että onko tässä kyseessä yksityishenkilö, joka stalkkaa Huhtasaarta, vaiko poliittinen aktivsti, joka "vie töitään kotiin"?

Ei tainnut olla vaikea arvata, kyseessä oli STT:n uutispäällikkö, ja voisi todeta, että on "semisti kiusallista", että hän joku tietää stalkkaamansa henkilön sometykkääjien sometilienkin sisällöt, paremmin kuin tämä maalitettu henkilö itse. Mutta tämähän kuuluu hyvään ja tasapainoiseen ihmisyyteen, ja jotka eivät ole yhtä mieltä, ovat automaattisesti rasisminatsifasisteja, jotka pitää lähettää suoraan uuniin, jotta sairaalloiset fantasiat voivat elää ilman soraääniä. (Ja tämä myöskin selittää sen, miksi uutiset ovat muuttuneet niiden toimittajien mielipidekirjoituksiksi).

Entä sitten koulujärjestelmä?

Tuplastandardeista on hyvä siirtyä tekopyhyyden - akateemikon uudet vaatteet, jos saa sanoa - tarkasteluun.

Koko koulujärjestelmämme perustuu informaatiobulimiaan, jossa hauki on kala -mantran mahdollisimman moitteeton osaaminen on viisauden, älykkyyden ja kaiken sivistyksen varma merkki. Tämä sattumoisin miellyttää erityisen paljon naisia, joiden mukaan titteli ja status on niin tärkeä miehessä, että siinä mies itsekin jää toiseksi, ja jos sen saa itse, ilman miestä, niin voi sanoa olevansa maailman tärkein ihminen, jolle mikään koroke ei ole kyllin korkea. Sitä sanotaan, että pinnallisuus on puutteiden kompensoimista, ja se sanonta pitää 100% paikkansa. Vaan tähän metodiin perustuva koulutuskulttuuri on juuyrikin sellainen, missä ero plagioimiseen on veteen piirretty viiva: "kympin tytön" valitus lehtien palstoilla siitä, miten kirjoituksissa oli tehtävä jossa ulkoaopittu ei auttanut vaaqn piti ihan itse ajatella ja soveltaa, kertoo karua kertomaansa - varmasti moisesta vahingosta otetaan opiksi, eikä enää pilata pyrkyrityttöjen kalleimpia haaveita. Kuitenkin juuri tämä käytäntö tekee äärimmäisen tekopyhäksi itkemisen plagioimisesta, kun kuitenkin oppisuoritus nähdään käytännössä juuri siinä, että siirreetään hyväksyttyjä muiden päättämiä ajatuksia paperille - ainoa vika pohjimmiltaan oli samojen sanamuotojen ja lauserakenteiden käyttö!


Mitä taas tulee oppiarvon merkitykseen, niin pitääpä punapilleröidä tässäkin: käsien heiluttelu -tieteiden maisterit ja maisterinnat ovat autuaan tietämättömiä siitä, että yhteiskunnassamme ei juurikaan käytännössä ole mitään merkitystä oppiarvollasi, vaan ainoastaan sillä paljonko voit tuottaa sille taholle, joka sinut saattuu palkkaamaan. Oppiarvo on vain keino asettua siihen altaaseen, joka auttaa valitsemaan hänet, joka todennäköisesti tuottaa parhaiten. Siinä kaikki. Itse tittelihän on vain uskottavuusindikaattori. Esim. asiantuntija on käytännössä vain henkilö, joka tietää asiat omaa kohderyhmäänsä paremmin. Halo-efektin luonnollisesti jelpatessa taustalla.

Nyt, joku voi nyt kysyä, että eikö tuo ole sitten myös Huhtasaarta vastaan, onhan siinä koulutettu nainen?

Johon vastaus on, että kukaan ei häntä äänestä hänen oppiarvonsa vuoksi, vaan sen, mitä hän tuo pöytään ja mitä agendaa hän ajaa - ja näin on laita myöskin heidän kohdallaan jotka eivät häntä äänestä, keksivät he nyt mitä tekosyitä ja rationalisointeja tahansa.

Eli, edelleenkin edellä mainittu pätee: vain se ratkaisee mitä arvoa henkilö tuo ja mitä agendaa hän ajaa. (Tämä ei siis ole hyökkäys akateemikkoja vastaan, vaan yksinkertaisesti punainen pilleri, joka auttaa näkemään matrixin tässä kysymyksessä).

Vaan, tämähän ei ole Virallisen Totuuden (TM) mukaista ollenkaan, sillä Virallinen Totuus (TM) opetetaan ja indokrinoidaan juurikin koululaitoksessa - viisas ei ole se, joka tuon kaiken nielee purematta, vaan viisas on se joka pitää järjen päässään tuosta kaikesta tuputuksesta huolimatta. Nämä vähemmän viisaat sitten palkataan Virallisen Totuuden (TM) muihin levityskanaviin, ja heidän epätuottavan työnsä palkat maksetaan sen kansan toimesta, jota vastaan on Virallisen Totuuden (TM) narratiivi.



Summa summarum: 

Mitä lapset tekevät? He nimittelevät. Mitä Virallisen Totuuden (TM) narratiivin sisäistäneet aikuiset tekevät? Hekin nimittelevät, mutta nyt hieman virallisemmilla nimillä. Mikään ei ole käytännössä muuttunut, ja erityisesti akateemiset suvakit käyttävät tätä taktiikkaa paljastaen oman elitisminsä missä tasa-arvoa on kuin homeopaattisessa lääkkeessä lääkeainetta - ja tietenkin sen, että heillä on kova tarve nousta toisten olkapäille näyttääkseen itse suuremmilta. Mitä siis tehdä? Nouskaa seisomaan, niin ne tipahtavat oikealle tasolleen.


Ei kommentteja: