Tämä syväluotaava teksti vastaa ilmestyskirjan kysymyksiin, mutta myöskin nostaa niitä.
Meidän aikamme tapa lukea näitä ennuskirjoja on länsimaalainen post-moderni tapa, jossa siis kaikki luetaan kuten olisi solipsistisesti osoitettu lukijalle siinä ajassa jossa hän elää, eikä suinkaan heille joille se kirjoitettiin 2000 vuotta sitten. Joten tässä tekstissä haemme sitä merkitystä mitä teksti meinasi alunperin, eikä suinkaan sitä mitä sinne halutaan laittaa. Niinpä me otamme huomioon kenelle ja keiden toimesta ja milloin se on kirjoitettu; se ei ollut meille kirjoitettu, vaan meitä varten ja samalla menemme sen nyt läpi seikkaperäisesti, ottaen huomioon rinnakkaisviitteet, joita löytyy yllättävän paljon myös vanhan testamentin puolelta. Näin annamme Raamatun selittää itse itseään.
Käyttämämme heuristiikkamme on seuraava:
- Eksegetiikka vs. eisegetiikka. Eli se mitä teksti tarkoittaa vs. se mitä sen halutaan tarkoittavan,
- Yleisörelevantismi. Kenelle ja milloin teksti oli osoitettu.
- Aikamääreet. Milloin asiat tapahtuivat.
Tämän perusteella tässä tekstissä esitetty ilmestyksen rakenne on siis seuraava:
- Heidän nykyhetki, meidän menneisyys
- Lähitulevaisuus
- Paluu menneisyyteen
- Tulevaisuus näiden jälkeen tai kenties kaukana edessä oleva aika
1. Heidän nykyhetki, meidän menneisyys
Luvut 1-4.
Ilmestyskirjan alku oli siis nykyhetki Johannekselle, mutta mennyttä aikaa meille. Esim. enää meidän aikana ei ole olemassa nikolaiittojen lahkoa sen enempää kuin näitä nykyisellä Turkin alueella olevia seurakuntiakaan, joten tästä syystä me pidämme tätä osiota toteutuneena.
Kun siis puhutaan nykyhetkestä, se oli siis vallitseva nykyhetki kirjan kirjoittajalle ja hänen yleisölleen, ei meille.
Tämä sanotaan selvästi jo itse tekstissäkin:
Ilmestyskirja:
1:1 Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle
Eli mitä seuraavaksi sanottaisi, tapahtuisi pian. Sen lisäksi annettiin tietoa siitä, mitä tapahtuisi myöhemmin:
”Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva”.
Miksi sitten juuri nämä seitsemän seurakuntaa valittiin? Ne eivät olleet tärkeimmät eivätkä ainoat vaihtoehdot. Eli jäljelle jää syyksi se, että niillä oli aikaansa sidottu ja keskeinen roolinsa näissä tapahtumissa. Ja koska niitä ei ole enää, ne eivät voi koskea meitä tai meidän aikaamme - ne ovat täten menneiden profetioiden sulaneita lumia.
Se liittynee Rooman valtakunnan hallintoon Efesoksessa, jossa siis oli yksi näistä seitsemästä seurakunnasta. Voi olla, että jokin maakunnan kuvernööri (tai prokonsuli) joka oli valvonut alueen poliittista ja uskonnollista toimintaa siellä, olikin osoittautunut kristikunnan viholliseksi. Tähän rooliin sopii myös maakunnan keisarillisen kultin ylipappi. (Keisari Domitianus perusti Efesoksen keisarillisen kultin vuonna 89 jKr.)
Huomioitavaa on vielä se, että näissä paimenkirjeissä kehotettiin näitä seurakuntia pysymään puhtaina, uskossa ja odottamaan pian tulevia ja luvattuja asioita. Eli ne olivat pian alkavien tapahtumien kynnyksellä.
4:1 Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: "Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva".
Tätä eräänlaisena johdantona olevaa kirjesarjaa siis seuraa varsinaiset lopun tapahtumat.
2. LähitulevaisuusLuvut 4-11
Nämä lähitulevaisuuden lopunajat alkavat neljännestä luvusta - tosin, tämän voisi myös tulkita niin, että nämä tapahtuvat joskus kaukana tulevaisuudessa, sillä edellisessä lukukokonaisuudessa todettiin asiat jotka tapahtuvat niiden jälkeen. Tämä tosin on ainakin allekirjoittaneen mielestä se vähemmän todennäköinen, joskaan ei mahdoton vaihtoehto.
Moni tuttu ilmestyksen symboli tulee näyttämälle luvussa 6, jossa esim. ilmaantuvat ne tutut neljä ratsastajaa.
Tässä luvussa alkavat myöskin evankeliumeissa (ja apostolien teoissa) osoitetut lopunajat merkkeineen:
Matt. 24:29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.
Luuk. 21:25 Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.
Ap.t. 2:20 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.
Myös muita evankeliumin symboleita, kuten viikunoita ja liikkuvia vuoria on mainittu.
Evankeliumeissa vähäinen usko liikuttaa vuoria, mutta ilmestyskirjassa ne eivät liikkuneet niiden päälle jotka sitä pyysivät - heillä ei ollut uskoa. Ja siinä missä viikunapuu oli assosioitu kevääseen evankeliumissa, on se ilmestyksessä assosioitu syksyyn.
6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
6:14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
6:15 Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
Heti sitä seuraavassa luvussa varmistetaan, että kun alkaa paukkua; on se suuren ahdistuksen jälkeen.
7:13 Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
7:14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä
Tähän mennessä siis ahdistuksen aika on siis jo tapahtunut ja vihan aika sitä seurannut.
Tätä seuraa Abaddonin aika. Tämä on siitä mielenkiintoinen entiteetti, että moni näkee sen pahana, vaikka se onkin Jumalan työtä tekevä. Se myös mainitaan useamman kerran vanhassa testamentissa, mutta se on häivytetty käännöksiin (samoin asia Belialinkin kohdalla, siitä on jäännös vain eräässä Paavalin kirjeessä, joskin alkuperäisistä teksteistä sen yhä löytää - mutta se ei liity tähän aiheeseen).
9:20 Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.
9:21 He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan*
Tämänkin epäilemättä on täytynyt jo tapahtua, sillä mitään epäjumalainkuvien kumartelijoita ei ole enää noilla kuin näilläkään kulmilla.
On myös hyvin merkille pantavaa, että miten spesifisti tästä tietystä syntisten ryhmästä puhutaan luvussa 9, ja kuinka siihen vielä palataan lopuksi luvussa 22.
Lisäksi tämän porukan osalliset, eli niiden identiteettiryhmät on myös käännetty väärin, mikä on omiaan johtamaan väärille poluille.
Kyse on siis näistä sankareista:
22:15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät
Menemme ne nyt kohta kohdalta läpi, kääntäen nämä nimitykset oikein.
Ketkä piilevät käännösvirheiden takana?
"Velhot" on väärä käännös, alkuperäinen sana on pharmakos, joka tarkoitti pakanallista ihmisuhria. Eräänlaista syntipukkia joka karkotettiin kaupungista iskujen saattelemana, usein kuollettavienkin. Pharmakon oli siis pakanoiden hylkiöuhri, joka siis oli uhrihierarkian alemmasta päästä. Ylempänä hierarkiassa oli uhri joka syötiin, ja joka täten nähtiin arvokkaana. Hylkiöuhriksi pääsi vapaaehtoisesti ja se oli siis ihminen joka näin ollen oli lyhytnäköinen ja vielä alensi melkolailla itsensä. Miksi kukaan sitten tekisi niin? No, pakanakulttuureissahan oli tavanomaista, että tällainen ihmisuhri saattoi olla vuodenkin kestittävänä ja mikä parasta, hän saattoi vieläpä selvitä hengissä tuosta karkotuksesta.
Myös kohta "huorintekijät" on väärä. Alkuperäinen teksti puhuu ainoastaan miespuolisista prostituoiduista. Ilmeisesti temppeliprostituoiduista, mikä tarkoitti toisaalta epäjumalanpalvelua ja toisaalta melko kirjaimellista oman perseensä myymistä.
Koirat on myös listattuna, mutta niillä tuskin oli mitään tekemistä eläinten kanssa, kuten esim. muslimit yhä luulevat. Aikansa juutalaiset kutsui goyimeja, eli pakanoita koiriksi. Pakanoiden keskuudessa taas siveetöntä naista kutsuttiin koiraksi, joten se oli hyvin tunnettu ja yleinen ilmaus, olihan se niin juutalaisten kuin myöskin kreikkalaisten käyttämä ilmaus. Myös kristityt, kuten Paavali, kutsui koiriksi niitä juutalaisia, jotka jumittivat itsepintaisesti vanhassa liitossa. Allekirjoittanut arvelee tämän syyksi sen, että se oli viittaus Vanhan testamentin sananlaskujen kohtaan, jossa koira palaa latkimaan omaa oksennustaan, eli nämä laissa roikkuvat juutalaiset, jotka silti eivät sitä pystyneet pitämään, nähtiin tähän rinnastettavina; he eivät saaneet sillä aikaan itselleen mitään muuta kuin pahaa, eikä siltikään pelastus kelvannut.
Myöskin tässä jakeessa tuota samaa porukkaa moititaan:
"He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan"
Jerusalem murhasi hänelle lähetetyt profeetat, eikä vain heitä, vaan Jeesuksen ja hänen seuraajiaan.
Kohta "varkauksistaan" kuuluisi olla "varastetut (esineet yms)". Ainakin Jerusalemin toisen temppelin tuhoamisen yhteydessä sieltä varastettiin kaikki mikä lähti irti.
Haureudeksi käännetty sana tarkoittaa prostituutiota. Samaa sanaa käytettiin pitkin ilmestystä Jerusalemin - jota kutsutaan koodinimellä Babylon - toimista. Se tarkoitti itsensä myymistä, siinä missä uskottomuus epäjumalanpalvelemista.
18:9 Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;
18:10 he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!"
18:11 Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa,
18:12 kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluu-esineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä,
18:13 ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja ihmissieluja.
18:14 Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.
18:15 Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren,
18:16 ja sanovat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!"
18:17 Ja kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla
18:18 ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?"
18:19 Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!"
18:20 Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne
"Velhous" pitäisi olla "noituus". Se kun viittaa nimenomaan naisen tekemään noituuteen. Tämän kohdan rinnaikkaisviite on seuraava ja löytyy kohdasta 2 Kun. 9:22:
Kun Jooram näki Jeehun, kysyi hän: "Onko kaikki hyvin, Jeehu?" Tämä vastasi: "Kuinka kaikki voisi olla hyvin, kun sinun äitisi Iisebelin haureus ja hänen monet velhoutensa yhä vielä jatkuvat?
Iisebel oli Baalille omistautunut noita, joka aiheutti yhtä sun toista harmia Israelille, joten on ilmeistä, että tässä juuri häneen ja hänen toimiinsa on tehty rinnastus Jerusalemista oli tullut ruumiillistunut Iisebel.
Mitä tulee noituuteen ja myrkyttämiseen, on syytä tietää, että myrkyttäjänoidat järjestivät tuolloin abortteja, sekoittamalla myrkkyjä joilla saatiin aikaiseksi keskenmeno. Tähän assosioituva entiteetti oli jumalatar Hekate, jonka nimikin oli pharmakis. Se oli kultilleen suuri arkkityyppinen noitien noita, joka valmisti lääkkeitä ja myrkkyjä - niiden erotus on vanhan sanonnan mukaan annostuksessa.
(Äidinkielenään kreikkaa puhunut myöskin vahvisti, että tuon sanan ensimmäinen merkitys viittaa tässä nimenomaan noituuteen - ei ensisijaisesti lääkkeisiin, eli voit ostaa huoletta aspririinia apteekista.)
Tämän valossa näyttää siltä, että tällä kaikella viitattiin johonkin tiettyyn ryhmään, josta voisi sanoa, että heitä yhdisty itsensä myyminen, joka siis nähtiin erityisen huonona asiana - petturuus oli myöskin näitä jokaista yhdistävä pahe. Myöskin Juudas tuli tunnetuksi siitä, että hän myi samalla itsensä, kun myi Herran fariseuksien tapatettavaksi. (Myös luvun 9 kohta näyttäisi alkuun tarkoittavan pakanoita, mutta onko se sittenkin luopiojuutalaisia koskeva, kuten koko kirjan teema tuntuisi olevan?)
Tämä jatkumo päättyy lukuun 10 ja makeankarvaisen kirjan syömiseen, tämän luvun loppu on uuden profetian aika.
10:11 Ja minulle sanottiin: "Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista".
Muita havaintoja:
- Toinen temppeli kehotetaan mittaamaan, eli se oli tällöin vielä pystyssä (futuristessa käsityksessä tämä olisi kolmas temppeli, mutta sen pystyttäminen perustuu spekulaatioon)
- Siinä on ne kaksi todistajaa
- Siinä kerrotaan mikä on Babylonin mysteerio, se Suuri Portto josta loppukirjan ajan puhutaan - kyseessä on siis Jerusalem, eikä suinkaan Rooma, jonka jotkut väittävät olevan kaupunki, jossa Kristus naulittiin ristille.
Jeesusta EI siis ristiinnaulittu Roomassa, kuten yleinen eisegeettinen ja "kirkollistettu" tulkintaperinne väittää, joten nämä kaksi todistajaa vaikuttivat täten Jerusalemissa.
11:8 Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin
Osa 3. Väliyhteenveto
Luku 12.
Luvussa 12 on tiivistettynä tapahtumat kuten Jeesuksen synty ja hänen vanhempiensa onnistunut pako Saatanan riivaamalta Herodekselta.
Ilm. 12:5 Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö
Mikä on viittaus psalmiin:
2:26 Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita,
2:27 ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään - niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain
2:28 ja minä annan hänelle kointähden.
(Kointähti on kyllä mielenkiintoinen termi, sillä Kristus itse on sellainen ja hän antaa sellaisen, se nousee sydämistämme ja siten on myös jotkut enkelit nimetyt.)
Luku jatkuu sillä kun Saatana yritti saalistaa tämän vastasyntyneen pelastajan, kuitenkin epäonnistuen siinä. Naisen muut jälkeläiset olivat viittaus Jeesuksen veljiin, Jaakobiin ja Juudaaseen, jotka olivat aktiivisia toimijoita alkuseurakunnassa.
12:17 Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.
12:18 Ja se asettui seisomaan meren hiekalle.
Saatanan työtä osaltaan teki Herodes ja myöhemmin selviää kuinka Saatana on petojenkin takana.
Tässä luvussa myöskin kerrotaan se kuinka ja koska Saatana lankesi.
Se ei siis langennut valtavirtatulkintojen väittämällä tavalla ennen luomakunnan perustamista tai välittömästi sen jälkeen. Eli Saatana ei ole Lusifer, jonka nimeä ei lmuuten edes öydy alkuperäisistä Raamatun teksteistä, vaan kyseessä on käännösvirheestä/vapaasta käännöksestä lähtenyt harhaoppi, jossa siis mystinen hahmo Hillel oli käännetty Lusiferiksi, joka sitten myöhemmin tulkittiin Saatanaksi.
12:4 ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi
12:7 Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat,
12:8 mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.
12:9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.
12:10 Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos
Tämä lankeamus on rinnakkainen evankeliumin kerronnalle:
Luuk. 10:18 Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman
Saatana ei siis langennut kahdesti taivaasta, vaan se siellä syttyi sota kun taivaallinen puolusta sai voiton - Saatanan ollessa taivaallisen neuvoston syyttäjä, joka sai kahdesti lyhyemmän korren.
Tässä samassa toteutuu myöskin evankeliumeissa ja vanhassa testamentissa annetut profetiat ja/tai sen merkit, kuten seuraava vertailu osoittaa:
12:4 ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi
Vrt.
6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa
vrt.
Jes. 13:10 Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota.
Nämä ovat apokalyptista kieltä ja toisintoja. Esim. Jesajassa puhuttiin Babylonin tuhosta, ja uuden - viimeisen Babylonin tuhosta taas puhuttiin UT:ssa. Niitä edelsi samanlaiset merkit ja molemmat lanattiin maan tasalle vieraiden valtojen toimesta.
Profeettojen ja evankelistojen sanoin:
Hesekiel:
32:7 Minä peitän taivaan, kun sinut sammutan, ja puen mustiin sen tähdet; auringon minä peitän pilviin, eikä kuu anna valonsa loistaa.
Jooel:
2:10 Niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.
2:31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.
3:15 Aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.
Aamos:
5:8
Hän, joka on tehnyt Otavan ja Kalevanmiekan ja muuttaa synkeyden aamuksi ja pimentää päivän yöksi ja kutsuu kokoon meren vedet ja vuodattaa ne maan pinnalle - Herra on hänen nimensä,
vrt.
Evankelistat:
Matteus
24:29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.
13:24 Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa,
Luukas
21:25 Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat
Joten, tältä pohjalta voimme nähdä ilmestyksen alluusiot vanhoihin profetioihin ja niiden toteutumisen. Nämä samaiset olivat myöskin vaiheessa 2 läsnä.
Osa 4. Lähitulevaisuus vaiko tulevaisuus?
Luku 13-?
Koska luku 12 siis palautti lähimenneisyyteen, kertoo seuraava luku 13 lähitulevaisuudesta, vai kertooko se ajasta joka on kauempana tulevaisuudessa? Vaiko molempia?
On "houkutteleva" ajatus, että pedon merkki tulisi Johanneksen näkökulmasta kaukana tulevaisuudessa, etenkin kun nyt on siihen viittaavia hankkeitakin maailmalla esim. sirutuksen suhteen. Mutta ehdot eivät oikein siltikään täyty. Esim. toinen pedoista on hallitusjärjestelmä tai paremminkin hallitsijoiden linja. Mistä me saamme sellaiset nykypäivänä? (Profetiaa ei saa rukata, ei poistamalla eikä lisäämällä).
Toki sinällään on mahdollista, että profetiat toteutuisivat Raamatussa kahdestikin, sillä niin on ainakin käynyt.
Tämä luku on myöskin selitys sille mitä lohikäärme tekee meren rantahiekalla ja kuinka se sinne päätyi: Meri kuvaa kansoja, sen hiekka, eli maa maita. Luku 13 myöskin on se luku jossa esiintyy pedot sekä pedon merkki, eli sen voidaan sanoa olevan petojen luku.
Kyseinen on myös hyvä esimerkki ns. churchianityn, eli kirkollisuuden ihmislähtöisestä harhaopetuksesta, sillä valtavirtatulkinnassa tätä lukua pidetään Antikristuksen näyttämölle astumisena, vaikka koko ilmestyskirjassa ei edes mainita Antikristusta. Niitä on Raamatun mukaan useita, mutta ei yhtä tiettyä ihmistä joka olisi "The Antichrist". Väärä profeetta tässä luvussa kyllä mainitaan, mutta sekin on vain toinen kutsumanimi pedolle, mutta vaikka Raamattu yrittääkin sanoa toista, silti sen väitetään olevan Antikristus. Sellainen on eisegetiikkaa, eli haluamiensa merkitysten laittamista tekstiin.
On sinällään epäselvää, että onko tämä väärä profeetta edes sama kuin tessalonikalaiskirjeessä esiintynyt kadotuksen ihminen - jonka myöskin on väitetty olevan tämä pop-ilmestyskirjallisuuden oma "Bond-pahis", eli Antikristus.
On näet muistettava, että Raamatun uudemmat kirjat ammentavat sen vanhemmista kirjoista, ja niiden kirjoittajat odottivat lukijoidensa täten ymmärtävän nämä tekemänsä viittaukset. Tästä pääsemme siihen, että alunperin Juudas Iskariotia kutsuttiin nimellä kadotuksen ihminen, ja tätä samaa hänestä käytettyä nimeä myös Paavali käytti myöhemmin tessalonikalaisille osoitetussa kirjeessään. Kristittyjen kiusana Tessalonikassa olivat nimenomaan juutalaiset. Eli tämä viittaisi sikäli juutalaisista tulleeseen uhkaan, ei pakanoiden (Rooman) keskuudesta tulleeseen, johon taas pedot viittaavat enemmän.
Miksi sitten Juudaksen "lempinimeä" oli käytetty?
Juudas oli zelootti, eli vallankumouksellinen juutalainen. Zelootit aloittivat rettelöimisen 60 luvun puolivälissä ja temppelistä ei ollut enää kiveä kiven päällä kun oli vuosi 70. Juudaksen eli kadotuksen ihmisen motiiviksi voisi arvata sen, että hän epäili Herraa ja halusi välittömän vallankumouksen, aivan kuten anarkistinen lahkonsakin. Juudas saattoi näin itsensä tuhoon, aivan kuten lahkonsakin teki, avaten padon josta tuli veden sijaan verta - verenvuodatus oli niin hirveää tuota seuranneessa sodassa, että hevoset kahlasivat siinä ja sen avulla tulipalojakin sammutettiin.
Zeloottien ja muiden kapinallisten johtajat puolestaan esiintyivät messiaina ja profeetoina, aivan kuten Jeesus ennusti. Myöskin he olivat ne jotka ottivat valtaansa temppelin, aivan kuten toisaalta sodan jälkeen tehtiin roomalaistenkin taholta.
Kun tähän ynnää sen, että ilmestyksen portto ja suuri kaupunki oli Jerusalem, joka siis ratsasti pedolla, voimme tulla siihen lopputulemaan, että nämä olivat ne jotka kumpikin kuuluvat epäiltyjen listalle, sillä molemmista oli myöskin haittaa aikansa kristityille. Se valtavirran käsitys, että Jerusalem oli viaton uhri, on täysin väärä. Se itse asiassa oli melkeinpä pahempi kuin Rooma, joka sekin oli paha.
Mutta tämän tekstin osalta tämä saa riittää.
Tekstit
